Tulin Sakolle vuonna 1994 varaston kiireavuksi. Sen päätyttyä siirryin kivääritehtaalle viimeistelijän työtehtävään, työ sisälsi lukkojen ja kehysten pehmeitä viimeistelyvaiheita. Usean vuoden työskentelyn jälkeen sain mahdollisuuden lähteä opiskelemaan koneistajaksi Sakon kouluttamana. Opintojen päätyttyä työskentelin usean vuoden koneistajan tehtävässä valmistaen lukkoja sekä kehyksiä ja kerryttäen koneistusalan kokemusta. Samoihin aikoihin Sako sponsoroi salibandyjoukkuettamme.

Beretta osti Sakon vuonna 2000 ja sen jälkeen tapahtui paljon muutoksia. Vuonna 2004 tuli tarve saada lisää henkilöitä asekorjaukseen, joten siirryin sinne parin vuoden ajaksi. Tämän jälkeen siirryin laatuosastolle, jossa tein vastaanottotarkastuksia alihankinnasta tuleville osille. Välissä kävin kokeilemassa rakennuspuolen töitä toisessa yrityksessä, mutta puolen vuoden jälkeen palasin takaisin Sakolle koneistajaksi.

Vuonna 2009 kyseltiin haluanko siirtyä työkaluhiojaksi. Uudet haasteet tietysti kiinnostivat ja sanoin tahdon. Työkaluhiojana valmistin ja hioin tulkkeja, joita käytetään osien laadunvarmistuksessa mittavälineinä. Meidän tuotteissa mittatoleranssit ovat todella pieniä, puhutaan sadas- tai jopa tuhannesosista, joten työ on hyvin tarkkaa. Työkaluosasto palvelee koko Sakoa, joten työ on todella monipuolista.

Nyt vuonna 2022 eläköitymisen johdosta avautui sisäiseen hakuun työnopastajan tehtävä, jonne hain ja tulin valituksi. Nyt on käynnissä perehtyminen uuteen tehtävään, johon menetelmäsuunnittelutiimin huipputiimi kouluttaa. Opittavaa on paljon ja haasteita siis riittää pitkäksi aikaa eteenpäin!

On ollut mielenkiintoista nähdä kuinka monimutkaisen prosessin kautta rautakimpaleesta saadaan aikaan osia ja lopulta osista toimiva ase. Kiväärin valmistamisen eri vaiheet ovat tulleet tutuiksi. Sakolla parasta on ollut työkaverit ja ilmapiiri. Vaihtelua työhön on saanut, jos on sitä kaivanut, ja itse ollut oma-aloitteinen.